Veijon tie makkara- ja lihamestariksi

Tulevan lihatukun alkusanat lausuttiin vuonna 1968, jolloin palvelin armeijassa Mikkelissä. Samassa joukkueessa oli varusmies, jonka kanssa kävimme usein tupakalla. Kerroimme toisillemme, mitä olimme aikaisemmin tehneet. Hän oli työskennellyt lihatukkuliikkeessä ja oppinut lihanleikkaamisen jalon taidon. Hän suositteli minullekin hakeutumista samalle alalle.

Tammikuussa pääsin siviiliin. Sen jälkeen ajoimme isäni kanssa hevosella savottaa. Metsä, umpihanki ja painava vaneritukki on raskas yhtälö hevoselle. Eikä se ollut savottaa ajaville miehillekään mikään unelma-ammatti. Lumien kadottua ja savotan loputtua lähdin Helsinkiin etsimään töitä. Tietysti liha-alalta. Pääsin pieneen lihatukkuliikkeeseen, joka toimi Helsingin kaupungin teurastamolla. Työt aloitin seuraavana päivänä kello 6.00 teurastushallissa ruhojen jälkiputsarina ja elinmyyjänä.

Kun työnantaja jäi vuonna 1978 eläkkeelle, perustin oman, yhden miehen yrityksen. Alkuaikoina ostin sonnin, joskus kaksi päivässä, leikkasin ja myin ne pois. Asiakkaina oli pääkaupunkiseudun suurkeittiöt. Bisnekset sujuivat kohtuullisesti – jo kolmen kuukauden jälkeen palkkasin ensimmäisen työntekijän ja vuoden kuluttua meitä oli viisi. Henkilömäärä on kasvanut tasaisesti – nykyisin lihatukun palveluksessa on noin 90 työntekijää.

Suomen liittyminen Euroopan Unioniin toi uudet haasteet. Nopeasti huomasin, ettei EU-Suomessa menesty pelkällä lihanleikkaamisella. Siksi halusin oman lihanjalostuksen, makkaratehtaan ja palvaamon. Sopivat tilat löytyi 200 metrin päästä. Poutun terminaali oli myytävänä. Liiketilan saneeraaminen tarkoituksenmukaiseksi oli iso investointi, joka kuitenkin kannatti. Ostimme samasta talosta myöhemmin lisää tilaa ja olemme tehneet kiinteistössä sen jälkeen toistakymmentä laajennusta. Vuonna 2000 avasimme Sörnäisiin tehtaanmyymälän. Tehtaanmyymälä onkin ollut menestystarina perinteisen liiketoiminnan ohessa. Keskustan S-Market Sokos Helsingissä avautui Chef Wotkin’sin palvelutiski joulukuussa 2005. Vastaava myyntipiste perustettiin Prisma Itäkeskuksen yhteyteen maaliskuussa 2009. Virossa toimivasta Adaveren lihakombinaatista, riistankäsittely- ja jalostuslaitoksesta perheemme hankki osake-enemmistön v. 2008. Nyt se on Baltian suurin riistanhankintalaitos.

Kysyttäessä, mitä muuta olette Vanhalla talvitiellä laajentaneet, Veijo vastaa rauhallisesti: ”Tehtaanmyymälää, makkaratehdasta, kokolihajalostusta, kylmä- ja lämminsavulihan tuotantoa, lihanleikkaamoa, eineskeittiötä, ravintolapalvelua, lähettämö- sekä toimistotiloja.

Entä mitkä ovat tämän päivän kuulumiset?
Poikani Asmo pyörittää päivän kauppaa ja vastaa raaka-aine hankinnoista. Huhtikuussa 2016 päättyneellä tilikaudella liikevaihtomme ylitti ensimmäisen kerran 20 miljoonaa euroa. Myös kykymme tehdä tulosta on ollut vakaa. Lähes viidenkymmenen (50) vuoden työrupeama samalla alueella pakottaa hyväksymään tosiasiat seuraavan sukupolven lisääntyvän vastuun yrityksen johdossa. Yhteistyö Asmon kanssa yrityksen vetäjänä ja kehittäjänä on saumatonta. Vahva merkki siitä, että sukupolven vaihdoskin on onnistunut.